Farkkujen paikkaaminen huomaamattomasti

Kun farkkuihin syntyneen kuluman tai repeämän haluaa korjata mahdollisimman huomaamattomasti, ompelulangan värin valinta on yksi tärkeimmistä työvaiheista. Farkuissa on uskomattoman paljon sävyeroja, joten jos farkkuja korjaa paljon, kannattaa hankkia runsas kokoelma erisävyisiä sinisiä ja siniharmaita ompelulankoja.

Sopiva väri löytyy, kun lankoja asettelee kankaan päälle.

Tässä tapauksessa päädyin valitsemaan kaksi eriväristä lankaa. Paikkaan reiän ensin paremmin taustaan maastoutuvalla langalla. Tämän jälkeen voi toisella sävyllä tikata ensimmäisten tikkausten päälle joitain edestakaisia tikkauksia, jolloin paikkaukseen syntyy farkkukankaan tapaan sävyeroja. Jos paikattava alue on iso ja esimerkiksi polven kohta on vaaleampi kuin ympäröivät alueet, voi olla tarpeen käyttää useitakin erivärisiä lankoja.

Varsinkin polvissa paljon käytettyjen farkkujen kangas on yleensä venynyt ja menettänyt alkuperäisen muotonsa.

Reikiintynyt tai ohentunut kohta kannattaa sen vuoksi ensin silittää muotoonsa. Jos paikkamisen tekee silittämättä, polveen jää melko varmasti ikävä polvipussi. 

Silittämällä myös paikattavan reiän yleensä saa pienemmäksi ja repeämän reunat asettuvat siistimmin vastakkain. 

Reikiintyneen kohdan tausta kannattaa vahistaa tukevalla silitettävällä tukikankaalla tai vanhoista pehmeäksi kuluneista farkuista leikatulla paikalla. 

Jos reikä on iso tai paikattava alue kovin ohueksi kulunut, silloin kannattaa käyttää korjattavien farkkujen kanssa mahdollisimman saman varistä farkkupaikkaa. Farkkupaikan kanssa ei haittaa, vaikka paikka jäisi osittain näkyviin paikattavan kohdan alta. Silitettävän tukikankaan avulla paikattava reikä on kuitenkin helpompi saada pysymään oikeassa muodossaan ompelun aikana.

Paikkaaminen tehdään ompelukoneella edestakaisin tikkaamalla farkkukankaan langansuunnan mukaisesti. Farkuissa on pystysuuntaisia langansuunnan mukaisia viiruja ja ompeleet maastoutuvat näiden viirujen sekaan, kunhan ompelulangan värin osaa valita oikein.

Tämä nurjalta puolelta otettu kuva näyttää havainnollisemmpin ompelusuunnan. Itse yleensä aloitan paikkaamisen reiän läheltä ja sen jälkeen tikkaan reiän ympärystä laajemmalta alueelta. Tällä etenemisjärjestyksellä taustalla oleva paikka on helpompi kiinnittää farkkuihin ilman kupruja ja reiän reunat saa asettumaan oikeille paikoilleen varmemmin.

Tässä lopputulos. Paikattu polvi on katsojasta päin oikealla.

 

Miten korjaat farkkujen takataskun viereen tulleen repeämän?

Ensimmäiset repeämät mukavan pehmeäksi kuluneisiin farkkuihin ilmestyvät usein taskujen viereen tai polviin. Taskun viereen ilmestyneiden repeämien paikkaamisessa on omat haasteensa. Jos taskun purkaa koko revenneen sivun osalta ensin pois, itse reiän korjaaminen on helppoa. Tämän jälkeen taskun kiinnittäminen takaisin huomaamattomasti voikin olla isompi työ, koska usein taskuissa on näyttävät tikkaukset. On toki mahdollista hankkia samanväristä tikkauslankaa ja tikata tasku takaisin kiinni vanhoja tikkauslinjoja pitkin, mutta siistin lopputuloksen saavuttamiseksi on hyvä tikata koko taskun ympärys. Usein muut farkuissa olevat tikkaukset ovat tässä vaiheessa tosin jo niin kuluneet, että uudet tikkaukset luultavasti erottuvat aika hyvin. Taskun paksuissa yläkulmissa olevien vahvistusten tikkaukset tavallisella ompelukoneella saattavat myös tuottaa pieniä haasteita. Ja vaikka tikkaus onnistuisikin, on taskun purkamisessa ja uudelleen kiinnittämisessä kohtuullisen paljon työtä.

Olen vuosien varrella kehitellyt taskujen viereen tulleiden repeämien korjaamiseen melko helpon tekniikan, joka sen lisäksi säästää alkuperäiset tikkaukset ja kestää hyvin.

Näissä farkuissa vasemman taskun ylänurkka on jo melko pahasti repeytynyt ja oikean taskun ylänurkassa on jonkin verran kulumaa, joten sekin kannattaa vahvistaa samalla kertaa.

 

Isomman repeämän taakse silitin ensin pienen palan tukikangasta. Näin repeämä pysyy paremmin kuosissaan, kun sitä alkaa paikkaamaan.

Tämän jälkeen kiinnitin nurjalle puolelle yhtenäisen farkkupaikan. Paikatun kohdan alla oleva tukipaikka ei korjauksen jälkeen juurikaan ulos päin näy, mutta huomaamattomman lopputuloksen varmistamiseksi paikka on tässä kiinnitetty vaaleampi puoli korjattavan kohdan kanssa vastakkain. 

Paikan täytyy olla sen verran iso, että se ulottuu reilusti taskujen alle.

Seuraavaksi ommellaan farkkujen värisellä langalla alla oleva paikka keskitakasaumaan kiinni aivan tikkauslinjan viereen.

Sitten alkaakin varsinainen reiän paikkaus. Nosta taskua repeämän verran irti miehustasta ja kiinnitä revennyt kohta kiinni alla olevaan paikkaan edestakaisin ompelemalla. 

Tässä tavoitteena oli mahdollisimman huomaamaton paikka, joten paikkaamisessa on käytetty farkkujen väristä ompelulankaa. 

Tämän jälkeen paikka ommellaan kiinni taskun sisäpuolelle. Kun paikka kiinnitetään reilusti taskun sisäpuolelle, kuluneen kohdan ympärille syntyy nurjalle puolelle tukeva tausta, joka estää uusien kulumien syntymisen korjatun kohdan viereen. Tai jos uusia kulumia ilmestyy, ne on helppo korjata, kun alla on valmiiksi jo tuki olemassa.

Lopuksi tasku ommellaan alla olevaan paikkaan kiinni. Ompelu tapahtuu farkkujen värisellä langalla aivan tikkauslinjojen viereen, jolloin taskun kiinnittävä ommel maastoutuu tikkauksen viereen. 

Lisäksi kannattaa kiinnittää paikka kaikkiin muihinkin tikkauslinjoihin, joiden yli paikka ulottuu. On hyvä välillä silittää paikattavaa aluetta, jotta siihen ei jää ikäviä kupruja. Nurjalta puolelta lopputulos näyttää tälle.

Vertailun vuoksi tässä vielä tilanne nurjalla puolella ennen paikkausta.

Tältä paikattu kohta näyttää läheltä tarkasteltuna.

Vähemmän kuluneen taskun kulman vahvistin muutamalla taskun viereen ommellulla edestakaisompeleella ja sen lisäksi tässä on ommeltu tukiompeleet taskun tikkausten viereen sekä taskun sisäpuolelle.

 

Kannattaako farkkuja korjata?

Yhden farkkuparin tuottamiseen kuluu noin 10 000 litraa makeaa vettä. Farkut valmistetaan puuvillasta. Meillä Suomessa on hyvät jätevedenpuhdistusjärjestelmät ja puhdasta juomavettä riittää kaikille, mutta puuvillaahan ei viljellä Suomessa. Puuvillateollisuus kuormittaa maapalloa raskaasti ja kuluttaa makean veden vesivarantoja juuri siellä, missä puhtaasta juomavedestä muutenkin on puute. Kuormittava on myös farkkujen valmistusprosessi. Indigovärjäys ja erilaiset vaalennus- ja pintakäsittelyt, joilla farkuista tehdään jo uutena kuluneen näköiset, vaativat omalta osaltaan myrkyllisten kemikaalien käyttöä. Luonnon lisäksi nämä kemialliset prosessit ovat vaarallisia myös ihmisille, jotka näihin työvaiheisiin osallistuvat.

Kun farkut on hankkinut, niitä siis kannattaa käyttää mahdollisimman pitkään. Farkkujen elinikää voi pidentää pesukertoja vähentämällä. Ja siinä vaiheessa, kun ohentumia tai reikiä alkaa ilmestyä, niitä kannattaa paikata. Korjaamalla farkkujen elinikää voi jatkaa jopa vuosia. 

Jos minun pitäisi pistää järjestykseen mieluisimmat vaatteiden korjauskohteet, niin farkkujen korjaaminen on ehdottomasti parsimisen ohjella TOP3-listalla. Aiemmin olen tavoitellut farkkujen paikkaushommissa mahdollisimman näkymätöntä lopputulosta, mutta viime aikoina olen innostunut sashiko-kirjonnasta farkkujen paikkaamisessa. Haaroihin ilmestyneet kulumat korjaan kuitenkin yleensä ompelukoneella ja yritän saada lopputuloksesta mahdollisimman näkymättömän. Näkyvät korjaukset toimivat mielestäni paremmin polvissa, reisissä ja taskujen viereen tulleissa repeämissä.

Siinä vaiheessa, kun farkut alkavat olla mukavasti pehmennet, niihin yleensä ilmestyy ensimmäiset kulumat.

Näiden farkkujen omistaja oli viisaasti säästänyt lahkeiden lyhennyksestä jääneet tilkut ja ne pääsivät nyt vahvikkeeksi reiän alle. Kiinnitän paikan alle tulevan vahvikkeen yleensä nurjalta puolelta neulaamalla. Tämän jälkeen lisään tarvittaessa neuloja vielä oikealle puolelle. Vahvikepaikkojen reunat on helppo hahmottaa nurjalle asettujen neulojen avulla. Harsiminen tässä kohta ajaisi saman asian, mutta itse olen vähän laiska harsija ja säästyyhän siinä työaikaakin, jos pelkkien neulojen avulla pärjää.

Itsestään valossa haihtuvalla tussilla on kätevää piirtää ruudukko kirjonnan tueksi. Kun apuviivat piirtää itsestään haihtuvalla tussilla, kirjontatyössä täytyy kuitenkin olla nopea. Tussi tosiaan valossa haihtuu joskus nopeammin kuin kirjontatyö etenee.

Kirjontalinjojen suunnitteluun kannattaa uhrata muutama hetki. Kuvion voi tarvittaessa piirtää ensin ruutupaperille ja tehdä siihen suunnitelman kirjonnan etenemisestä. Nurjalle puolelle ei saa syntyä pitkiä lankajuoksuja. Varsinkin lahkeissa on kurja, jos housuja päälle pukiessa varvas tarttuu nurjalla puolella olevaan lankajuoksuun. 

 Tässä kuviossa olen ensin kirjonut kuvion vaakaviivat. Pystyviivoja kirjoessa kuvio pikkuhiljaa alkaa tulla esille. Tämä on sashiko-kirjonnan kiehtovin vaihe.