Kannattaako farkkuja korjata?

Yhden farkkuparin tuottamiseen kuluu noin 10 000 litraa makeaa vettä. Farkut valmistetaan puuvillasta. Meillä Suomessa on hyvät jätevedenpuhdistusjärjestelmät ja puhdasta juomavettä riittää kaikille, mutta puuvillaahan ei viljellä Suomessa. Puuvillateollisuus kuormittaa maapalloa raskaasti ja kuluttaa makean veden vesivarantoja juuri siellä, missä puhtaasta juomavedestä muutenkin on puute. Kuormittava on myös farkkujen valmistusprosessi. Indigovärjäys ja erilaiset vaalennus- ja pintakäsittelyt, joilla farkuista tehdään jo uutena kuluneen näköiset, vaativat omalta osaltaan myrkyllisten kemikaalien käyttöä. Luonnon lisäksi nämä kemialliset prosessit ovat vaarallisia myös ihmisille, jotka näihin työvaiheisiin osallistuvat.

Kun farkut on hankkinut, niitä siis kannattaa käyttää mahdollisimman pitkään. Farkkujen elinikää voi pidentää pesukertoja vähentämällä. Ja siinä vaiheessa, kun ohentumia tai reikiä alkaa ilmestyä, niitä kannattaa paikata. Korjaamalla farkkujen elinikää voi jatkaa jopa vuosia. 

Jos minun pitäisi pistää järjestykseen mieluisimmat vaatteiden korjauskohteet, niin farkkujen korjaaminen on ehdottomasti parsimisen ohjella TOP3-listalla. Aiemmin olen tavoitellut farkkujen paikkaushommissa mahdollisimman näkymätöntä lopputulosta, mutta viime aikoina olen innostunut sashiko-kirjonnasta farkkujen paikkaamisessa. Haaroihin ilmestyneet kulumat korjaan kuitenkin yleensä ompelukoneella ja yritän saada lopputuloksesta mahdollisimman näkymättömän. Näkyvät korjaukset toimivat mielestäni paremmin polvissa, reisissä ja taskujen viereen tulleissa repeämissä.

Siinä vaiheessa, kun farkut alkavat olla mukavasti pehmennet, niihin yleensä ilmestyy ensimmäiset kulumat.

Näiden farkkujen omistaja oli viisaasti säästänyt lahkeiden lyhennyksestä jääneet tilkut ja ne pääsivät nyt vahvikkeeksi reiän alle. Kiinnitän paikan alle tulevan vahvikkeen yleensä nurjalta puolelta neulaamalla. Tämän jälkeen lisään tarvittaessa neuloja vielä oikealle puolelle. Vahvikepaikkojen reunat on helppo hahmottaa nurjalle asettujen neulojen avulla. Harsiminen tässä kohta ajaisi saman asian, mutta itse olen vähän laiska harsija ja säästyyhän siinä työaikaakin, jos pelkkien neulojen avulla pärjää.

Itsestään valossa haihtuvalla tussilla on kätevää piirtää ruudukko kirjonnan tueksi. Kun apuviivat piirtää itsestään haihtuvalla tussilla, kirjontatyössä täytyy kuitenkin olla nopea. Tussi tosiaan valossa haihtuu joskus nopeammin kuin kirjontatyö etenee.

Kirjontalinjojen suunnitteluun kannattaa uhrata muutama hetki. Kuvion voi tarvittaessa piirtää ensin ruutupaperille ja tehdä siihen suunnitelman kirjonnan etenemisestä. Nurjalle puolelle ei saa syntyä pitkiä lankajuoksuja. Varsinkin lahkeissa on kurja, jos housuja päälle pukiessa varvas tarttuu nurjalla puolella olevaan lankajuoksuun. 

 Tässä kuviossa olen ensin kirjonut kuvion vaakaviivat. Pystyviivoja kirjoessa kuvio pikkuhiljaa alkaa tulla esille. Tämä on sashiko-kirjonnan kiehtovin vaihe.